Ovatko ihmiskontaktit harvojen luksusta?

Vain varakkailla on tulevaisuudessa mahdollisuus aitoihin ihmiskontakteihin. Näin väittää Nellie Bowles uutisanalyysissaan The New York Timesissa parin vuoden takaa (23.3.2019). Bowlesin mukaan ns. tavisten elämää ohjaavat lisääntyvissä määrin erilaiset näytöt. Nämä digitaaliset alustat jäljittelevät fyysistä kokemusta oppimisesta, elämisestä ja kuolemisesta. Vain rikkailla on mahdollisuus aitoon ihmiskontaktiin, muut tyytykööt kosketuskokemukseen.

Taloudessa mennään digitaalisuus edellä; se on paitsi halvempaa kuin ihmistyö, myös nopea valmistaa ja monistaa. Se myös mahtuu lähes joka paikkaan, eivätkä maantieteelliset etäisyydet ole esteenä. Kuten lähes aina, kyse on siis rahasta. Robotiikan on jo pitkään ennustettu korvaavan ihmiset monilla aloilla ja osin on jo nyt käynyt näin.

Elämän tekstuurina on näyttöjen sileä lasi

Elämän tärkeät palvelut ovat siirtyneet verkkoalustoille. Niin asumis-, pankki-, vero-, terveys-, matkailu- kuten myös monet vapaa-ajan palvelut ovat saatavilla ainoastaan ruudun takaa. Palvelut ovat muuttuneet kylmäasemiksi, jossa henkilökohtainen kontakti on bottien, chattien, viestien ja sähköpostien takana, käytännössä saavuttamattomissa, ainakin meille tavallisille kuluttajille. Elämän tekstuurina on näyttöjen sileä lasi.

Rikkaat eivät elä näin. Bowlesin mukaan rikkaat ovat kasvaneet pelkäämään näyttöjä. Heidän lapsensa leikkivät rakennuspalikoilla ja käyvät yksityiskouluja, joissa nykytekniikkaa vältetään. Meistä muista voi tuntua siltä, että he ovat uusavuttomia, mutta kyse on siitä, että heillä on siihen varaa. Ihmiskontakti maksaa ja mikä sen mukavampaa kuin saada juuri oikeanlaista palvelua ensi yrittämällä. Ihmisten välinen suora vuorovaikutus ja ihmiskosketus oli itsestäänselvyys meille kaikille vielä vuosituhannen vaihteessa, nyt se on valtaväestölle nostalgiaa. Paitsi, jos olet valmis maksamaan tästä luksuksesta.

Ihmiskontaktista onkin tulossa ylellisyystuote. Digitaalisuudella on eriarvoistava vaikutus. Tulevaisuudessa, ja osin jo nyt, hierarkiassa ainoastaan kaikkien korkeimmalla olevilla on siihen varaa. Digitaalistumisen alkuaikoina tietokone oli statussymboli, se erotti menestyneet ja rikkaat muista. Nyt tilanne on päinvastainen. Kun keskiluokan elämään ilmestyy lisää näyttöjä, ne katoavat rikkaiden elämästä. Mitä rikkaampi olet, sitä enemmän kulutat näytön ulkopuolella, toteaa Nellie Bowles. Kuluttaja-kansalaisina meidän tulisi vaatia paluuta menneisyyteen - ihmiskontakteihin ja suosia niitä, usein pieniä yrityksiä, joissa palvelut ovat yhä saatavilla ihmiseltä ihmiselle.