Autoileva vihreä

Pidän autoista ja käytän autoa lähes päivittäin. Minusta se ei ole este vihreälle ajatusmaailmalle. Uskon vakaasti siihen, että lähivuosikymmenen aikana siirrymme käyttämään autoissa lähes päästöttömiä, uusiutuvaan energiantuotantoon perustuvia polttoaineita. Eikä tämä ole edes uskon asia, vaan viimeaikaiset uutisoinnit vahvistavat tämän kehityssuunnan. Tämä on myös Vihreiden tavoitteena, joiden strategiassa todetaan muun muassa näin: "Tuetaan biokaasun liikennekäyttöä mm. ottamalla biokaasu biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen piiriin ja parantamalla jakeluinfrastruktuuria. Luodaan Suomelle kansallinen biokaasuohjelma." Näkemystäni tukevat siis monet viimeaikaiset uutisoinnit (ks. Hs.fi, Yle.fi autoteollisuuden murroksesta, sähkö-/kaasuautoilusta). Kannatan tämän hetkisistä polttoainevaihtoehdoista erityisesti biokaasun tuotantoa sen kotimaisuuden, helpon raaka-ainesaatavuuden ja vähäpäästöisyyden vuoksi.

Autoteollisuus kulkee vääjäämättä kohti resurssiviisaampaa tuotantoteknologiaa. Maailman teollisuus kehittyy ylipäänsä vauhdilla energiatehokkaampaan ja ympäristövastuullisempaan tuotantotapaan, sillä luonnonvarojen rajallisuus pakottaa tähän. Bisnes vihertyy, koska se on markkinoilla kannattavaa ja lainsäädännön edellyttämää osin jo nyt.

Autojen päästöt huolestuttavat minua hyvin paljon, ja ne ovat yksi ilmastonmuutoksen keskeinen lähde, mutta erityisen huolestuttavaa on se, että olemme niin riippuvaisia autoistamme. Tulevaisuudessa autoilun päästöongelmat ovat ehkä pienempi uhka kuin autoilun tuomat terveysongelmat. Ihminen on luotu liikkumaan oman moottorinsa turvin, mutta meidän ei usein tarvitse nähdä sitä vaivaa. Auto vie, auto tuo; meidät, ruokamme, lapsemme jne. Miksi nähdä vaivaa, jos asiat voi hoitaa ilman fyysisiä ponnisteluja?

"Nyt tulloo semmonen kyyti, joka kyttyrät korjaa."

Siksi, että liikumattomuuden kustannukset ovat UKK-insitituutin tutkimuksen mukaan vuositasolla 3200-7500 M€ (Vasankari & Kolu 2018). Liikunnalla tiedetään olevan kiistaton merkitys lukuisien sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Raportti osoittaa liikkumattomuuden yhteiskunnallisten kustannusten olevan huomattavat. Yksilölliset kustannukset ovat yhtä tärkeä -ellei tärkeämpi syy- liikunnan lisäämiseksi. Meistä (20-89v) vain joka neljäs harrastaa terveytensä kannalta riittävästi kestävyysliikuntaa!! Liikunnan ja muunkin harrastamisen lisääminen on suorassa yhteydessä muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Se lisää myös nuorten koulutusvuosia ja mahdollisuuksia saada ainakin perustutkinto. Aikuis- ja vanhusväestölle liikunnan merkitykset konkretisoituvat terveempänä elämänä, elintapasairauksien välttämisenä, sosiaalisten suhteiden runsautena ja monina muina arjen elämää runsauttavina osa-alueina.

Arkiliikunnan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tiedän, että pitäisi elää kuten opettaa, vaikka se ei aina ole helppoa, joten pyrin omalta osaltani noudattamaan liikuntasuosituksia jättämällä auton talliin mahdollisimman usein. Koen, että liikunta lisää terveitä elinvuosia, virkistää mieltä ja säästää luontoa, erityisesti lähi- ja arkiliikunta. Omassa kotikaupungissani Naantalissa liikunnan olosuhteet ovat erinomaiset, etäisyydet lyhyet ja tarjonta on monipuolista. Esteenä liikunnan lisäämiselle onkin usein asenne. Vaikka siis autoilusta lähdin liikkeelle, päätän tämän blogikirjoituksen apostolin kyytiin. Se on semmonen kyyti, joka kyttyrät korjaa. Töppöstä vain toisen eteen.